DE RERUM NATURA
Kuvan kevät, 2017. Exhibition laboratory, Helsinki
"Teoksessa pohdin näkemistä, optiikkaa ihmisen silmän jatkeena ja luonnon muotojen toistuvuutta eri mittakaavoissa.
Installaation vasemmalla ensimmäiseen dioramaan kurkistettaessa näkymä muistuttaa kuin ikkunaa avaruuteen tai sitten johonkin hyvin lähelle.
Keskimmäisessä kurkistusaukossa näkyy teksti joka jatkui ikuisessa "peilitilassa"."
"Raja jakaa tilan kahtia. Se muodostuu asioiden välille.
Entä kun rajan toista puolta on mahdotonta havaita, tuntea tai ymmärtää?
Silloin kun on jonkin selittämättämän, ihmeellisen ja oudon äärellä, miten siitä tulisi ajatella taipuhua?
Mikä minussa ajattelee?
Onko olemassaolo, jonkin asian ominaisuus?
Mitä kaikkea voi olla olemassa?
Jotta jokin saisi alkunsa on aloitettava jostain. Onko siis kaikella mikä alkaa olla olemassa, jokin syy- olemassaoloonsa?
Syntyykä jonkin alku aina asioiden kohtaamisesta ja liikkeestä?
Onko todellisuuden taustalla jokin liikkumaton liikuttaja?
Mitä tarkoittaa epätodellinen?
Mitä on todellisuus?
Onko todellisuuteen kuuluminen jonkin asian ominaisuus?
Mistä yleensäkin voi olla tietoa?
Mitä voimme tietää varmasti?"
Oikealla olevaan dioramassa näkyy pala metsää, pakattuna pieneen astiaan.
in english
“In the work, I reflect on vision, optics as an extension of the human eye, and the repetition of natural forms on different scales.
In the installation in the left prevailing diorama when peeking at a view reminiscent of a window into space or very close.
The middle peephole shows the text in all continued eternal "mirror mode." "
"The border divides the situation. It's possible between things.
What about when the other side of the border is impossible to perceive, feel or understand? When you’re on the verge of something explanatory, miraculous, and weird,
What in me thinks?
Is existence a feature of something?
What all can exist?
To get something started it needs to begin from somewhere........."
" The diorama on the right shows a piece of forest, packed in a small container.