Show More

UNEKSIJAT 

–SEARCHING FOR UTOPIA


Työryhmä Lilli Haapala & Juri Jalasmäki

12.9.-11.10.2020
MUU Galleria

Uneksijat -teos on tutkimusmatka utopioihin, uniin ja merkityksellisiin sattumuksiin, joita seuraamalla tuntui kuin olisin menossa kohti piilossa olevia salaisuuksia.

Kaikki alkoi tapahtua ilman sen suurempaa yrittämistä, aivan sattumalta. Örön residenssissä helmikuussa 2016 selailin kielitieteilijä Artturi Kanniston ottamia valokuvia Siperian shamaaneista ja alkuperäiskansoista. Yksi kuva pysäytti, nainen kuvassa oli oudosti itseni näköinen.

Nahodka tarkoittaa suomeksi löytöä.

Venäjän Kaukoidässä (Nahodkassa) sijaitsi suomalainen Amurinmaan utopiayhteisö, jossa sukulaiseni Erika Wilhelmiina Henrikintytär (Venäjällä Knaapi tai Knappe) eli vuodesta 1869 alkaen miehensä, lastensa, sekä 39 muun varsinaissuomalaisen kanssa. Kesäkuussa 2018 matkustin mediatoimittaja Juri Jalasmäen kanssa Trans Siperian junalla Vladivostokiin Zarya CCA:n taiteilijaresidenssiin, joka sijaitsee noin 200 km Nahodkasta länteen.

Uneksijat -teos on dokumentaatio tutkimusmatkasta tuon utopiayhteisön historiaan. Toisaalta, teoksen ytimessä on jotain aivan muuta. Symbolien, alitajunnan ja vaistojen maailma; yritys seurata näkymätöntä verkostoa. Minne se minut johdattaa ja miten kauas voin nähdä?

Työ on toteutettu yhdessä Juri Jalasmäen (mm. videokuvaus ja äänisuunnittelu) ja Anne Haapalan (taustatiedot ja sukututkimus) kanssa.

Lilli Haapala (s. 1984) työskentelee pääasiassa media- ja tilataiteen keinoin. Haapala on kiinnostunut utopioista, kuvista ja ihmisen muuttuvasta suhteesta luontoon ja todellisuuteen.  Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden linjalta vuonna 2017. Sitä ennen hän opiskeli Turun Taideakatemian valokuvataiteen linjalla (2011-2015). Haapala palkittiin vuonna 2018 Taidesäätiö Meritan Nuori Taiteilijalupaus -palkinnolla. Hän on työskennellyt residensseissä Turun saaristossa sekä Venäjällä Vladivostokissa ja Aboa Vetus & Ars Novan taiteilijaresidenssissä. 

www.lillihaapala.com

 

Yhteistyökumppanit:
Nahodkan kaupungin museo ja näyttelykeskus, Nahodka, Venäjä
Suomen Kansallisarkisto, Helsinki
Suomalais-Venäläinen Kulttuurifoorumi

Työtä ovat tukeneet vuosien 2018–2020 aikana:

Varsinais-Suomen Kulttuurirahasto, TOP-Säätiö, Oskar Öflundin Säätiö, Turun Taideyhdistys ry, Taiteen edistämiskeskus, Zarya AiR

I

 

in english

 

Group Lilli Haapala & Juri Jalasmäki

12.9.-11.10.2020
MUU Gallery

UNEKSIJAT (English Dreamers) is a journey of exploration into utopias, dreams and meaningful incidents and by following them I felt like I was approaching hidden secrets.

It all began without any effort, by chance. In February 2016 I was at the Örö residency, leafing through photographs of Siberian shamans and indigenous people taken by the linguist Artturi Kannisto. One image stopped me on my tracks: the woman in the picture bore an uncanny resemblance to me.

Nakhodka in English means “lucky find”.

It was in Nakhodka in the Russian Far East that Finns set up the utopian community of Amurinmaa, where my relative Erika Wilhelmiina Henrikintytär (who went by the name of Knaapi or Knappe in Russia) lived from 1859 with her husband, children and 39 other people who had moved there from Southwest Finland. In June 2018, I and media journalist Juri Jalasmäki took the Trans-Siberian Railway to Vladivostok to attend the Zarya CCA residency, situated about 200 km west of the city of Nakhodka.

While Dreamers documents our journey into the history of that utopian community, at its core it is lies an entirely different world, one of symbols, of the unconscious and instinct. It is an attempt to trace an invisible network. Where will it take me, and how far will I be able to see?

The work was produced with Juri Jalasmäki (videography, sound design, and more) and Anne Haapala (background and genealogical research).

Lilli Haapala’s (b. 1984) works primarily with media art and installation. She is interested in utopias, images and our evolving relationship with nature and reality. She earned a Master's degree from the programme in time and space art at the Finnish Academy of Fine Arts in 2017. Prior to that she studied in the photography programme at Turku Arts Academy (2011–2015). Haapala was awarded the Promising Young Artist grant by the Art Foundation Merita in 2018. She has worked in residencies in the Turku archipelago, in Vladivostok in Russia, and in the Aboa Vetus & Ars Nova residency in Turku. www.lillihaapala.com

Partners:

Nakhodka Museum and Exhibition Center, Nakhodka, Russia
National Archives of Finland, Helsinki
Finnish-Russian Cultural Forum

This work has received support in 2018–2020 from the following organisations:

Finnish Cultural Foundation/Varsinais-Suomi Regional Fund, TOP-Säätiö, Oskar Öflund Foundation, Turku Art Society, Arts Promotion Centre Finland, Zarya AiR

 

AARTEENETSIJÖIDEN MATKAKERTOMUS 

Teksti: Suvi Nurmi

 

Lilli Haapalan näyttelyssä on pääosassa videoteos Uneksijat, jolle onkin rauhoitettu väliseinän avulla valtaosa MUU Gallerian näyttelytilasta. Toteutus on tyylikäs, ja sen viimeistelevät rivi alas taittuvia pehmustettuja teatterituoleja sekä tilan molemmin puolin ripustetut punaiset verhot, jotka tuova installointiin lämpöä ja persoonallisuutta. Väliseinän taakse jäävässä pienemmässä tilassa on esillä muuta kokonaisuuteen liittyvää materiaalia, kuten dokumenttiaineistoa ja projektin osana syntynyt lautapeli Searching for utopia, joka on muunnelma Afrikan tähdestä.

 

Näyttely toimii raporttina löytöretkestä, jonka taiteilija Lilli Haapala teki mediatoimittaja Juri Jalasmäen kanssa kesällä 2018 Vladivostokiin ja sen lähiseuduille. Pyrkimyksenä oli etsiä Haapalan sukulaisia, joista Erika Wilhelmiina Henrikintytär Knappe oli 1860-luvulla muuttanut miehensä Erikin ja lastensa kanssa Turusta uudisraivaajiksi Amurinmaalle perustettuun suomalaisten utopiayhteisöön. Heidän jälkeläisiään uskottiin asuvan seudulla edelleen. 

 

Tarina utopiayhteisöstä ja Åbo-nimisestä siirtokunnasta Nahodkassa Venäjän kaukoidässä on jo itsessään mielikuvitusta kiehtova. Turusta lähti vuonna 1868 Nahodka-niminen laiva mukanaan nelisenkymmentä varsinaissuomalaista, joille oli luvattu ilmaista viljelymaata Amurinmaalta. Monivaiheinen merimatka mm. Hampurin ja Hong Kongin kautta kesti useita kuukausia, ja perillä odotti karu maa, jonka tarjoamat elinolosuhteet osoittautuivat luultua vaikeammiksi. 

 

Sattumien ja unien merkitys nousee näyttelyn teoksissa keskeiseksi. Tieto Siperiassa asuneista sukulaisista tuli Haapalalle sattuman oikusta, kun hän löysi itsensä näköisen naisen kielitieteilijä Artturi Kanniston kirjassa olleesta valokuvasta vuonna 2016. Kesällä 2018 Haapala lähti Jalasmäen kanssa Zarya CCA:n taiteilijaresidenssiin Vladivostokiin, joka sijaitsee vain 200 kilometrin päässä Nahodkasta. Tavoitteena oli residenssijakson aikana etsiä Erika ja Erik Knappen mahdollisia jälkeläisiä ja tutustua suomalaissiirtokunnan historiaan. Myös matkalla sattumat osoittautuivat tärkeiksi, ja vaikka kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan, uusiakin johtolankoja ilmaantui. 

 

Videoteos kuvaa monipuolisesti matkantekoa ja etsinnän vaiheita. Se on yhdistelmä sympaattisen kotikutoista käsivarakuvausta, efekteillä ryyditettyä unenomaista materiaalia sekä virallista dokumenttia, jossa harjaantunut miesääni lukee ääniraidalla autenttisia kirjetekstejä. Teos ei etene yksiselitteisen kronologisesti matkan alusta loppuun, vaan joihinkin tilanteisiin palataan useita kertoja. Kokonaisuus on kuin palapeli. Teos on jaettu neljääntoista numeroituun osaan, jotka on kaikki nimetty uniksi. Uneksijat-nimi tuntuu viittaavan sekä Haapalaan ja Jalasmäkeen että Nahodkan suomalaisiirtokunnan väkeen, jotka kaikki lähtivät toiveikkaina matkaan kohti tuntematonta, mutta joutuivat pettymään vaikeuksien ja hankalien olosuhteiden edessä.

 

Videon toteutuksessa on kosolti huumoria nopeutuksineen, takaisinkelauksineen ja väriefekteineen.  Paikoitellen tehosteet tuntuvat ylimääräisiltä. Myös teosta varten sävelletty Jalasmäen musiikki yltyy hetkittäin turhan päällekäyväksi. Äänimaailman tasapainoisuuteen olisi suonut käytettävän enemmän ajatusta. 

 

Eniten Uneksijoissa viehättävät aidon tuntuiset tuokiokuvat Trans-Siperian junasta, sekä otokset, joissa Haapala puhuu suoraan kameralle ja kertoo konstailemattomasti kulloinkin meneillään olevasta tilanteesta. Näistä kuvista välittyy jotakin tuoretta ja teeskentelemätöntä. Kitaran säestyksellä itse lauletut kappaleet tuovat matkan tunnelman vieläkin lähemmäksi katsojaa. Vaikka etsintäreissu on selvästi turhauttava ja väsyttävä, myös yhdessä viihtyminen, lämminhenkisyys ja huumori välittyvät. 

Väliseinän toisella puolella huomion varastaa Searching for utopia -lautapeli, joka on häkellyttävän hienosti toteutettu. Suorastaan harmittaa, että olen galleriatilassa yksin, eikä pelikavereita siten ole saatavilla. Lilli Haapalan mukaan lautapeli syntyi residenssijakson aikana, ja siitä jäi yksi versio Vladivostokiin. Galleriassa esillä oleva toteutus on painettu Suomessa, ja se on pelinappuloita myöten viimeisen päälle hiottu ja kutsuvan näköinen kokonaisuus. Huumori näkyy vahvasti myös pelissä, kun erilaiset sääntökirjassa mainitut erityistapaukset toistavat etsintäreissussa ilmenneitä absurdeja kommervenkkejä. 

 

Lisäksi tilassa on esillä matkalta kerättyjä kiviä sekä dokumenttiaineistoa asiakirjoista, joita Haapalan sukulaisista loppujen lopuksi Nahodkasta löydettiin. Paperiarkit on asetettu valokaappiin nurinperin korostamaan kielimuurin ja muiden esteiden aiheuttamia ongelmia. 

 

MUU kirjoittaa

 

Suomi on kuvataidekansaa. Kuvataidekohteiden kävijäluvut ovat huikeat 4,6 miljoonaa vuodessa. Kuvataidetta voi nähdä ympäri vuoden monenlaisissa paikoissa, vakiintuneista instituutioista pieniin gallerioihin ja pop up -näyttelyihin. Uusia, kiinnostavia näyttelytiloja perustetaan jatkuvasti. Tästä huolimatta taidetta käsitteleviä tekstejä julkaistaan mediassa yhä harvemmin.

 

MUU ry:n sisällä toimiva MUU kirjoittaa -työryhmä koostuu taiteilijoista, joita yhdistää kiinnostus kirjoittamiseen. Ryhmä on kokoontunut jo muutaman vuoden ajan pohtimaan kirjoittamisen roolia ja mahdollisuuksia nykytaiteessa. Nyt työryhmän julkaisee kirjoituksia MUUn gallerianäyttelystä sekä verkossa että galleriassa luettavaksi. Tarkoituksena on tarjota taidekritiikille luova vaihtoehto, jossa taiteilija kirjoittaa kollegansa teoksista.

© 2023 by Sasha Blake. Proudly created with Wix.com