Uutta tietoa, nimiä ja ennenkaikkea paljon uusia ajatuksia tarttui mukaan Turun yliopiston murtovesikurssilta (Seilin merentutkimuslaitoksella) jonne pääsin osallistumaan vierailevana kuvataiteilijana. Pääsin seuraamaan sivusta monia minulle entuudestaan vieraita menetelmiä ja kuvaamaan veden alla materiaalia tulevaan videoteokseen Merenvihreä.
Köydet irti. Lähdimme Turusta Tutkimusalus Aurelialla (Minkä nimi tulee muuten Korvameduusan latinankielisestä nimestä). Opetus tapahtui Saaristomeren tutkimuslaitoksen toimesta. Opettajina toimivat apulaisprofessori, asemanjohtaja Jari Hänninen sekä tutkimusteknikko, FT Katja Mäkinen. Matka Seiliin sisälsi useita pysähdyksiä joissa opeteltiin mittaamaan veden näkösyvyys ja sen tuottavan kerroksen syvyys, ottamaan pohjanäyte sekä vesinäyte, joita analysoitiin. Vedestä tutkitaan sen lämpötila, happi- ja suolapitoisuus.
Meren sävy on ollut melko sinivihreä tänään, ja vaihdellut rusehtavasta syvän siniseen. Aurinko paistoi ja oli hieno sää. Tarkkailin veden sävyjä koko matkan ja pohdin kuinka vihreä väri oikein muodostuu. Heijastuuko se auringon valon ja taivaan sinisen myötä niin vihertäväksi, vai mikä tekee merestä vihertävän. Onko kasviplanktonilla osuutta asiaan vai onko vihreä sävy pelkästään valon heijastumista.. Pyöriäisiä ei nähty, vaikka toiveissa olikin <3
Maailma näyttäytyy taas hieman toisin!
I H A N A A
.........
Lehtivihreä eli klorofylli on orgaaninen molekyyli, jonka avulla kasvit yhteyttävät. Tätä valon avulla tapahtuvaa yhteyttämistä kutsutaan fotosynteesiksi.
Lehtivihreäksi voidaan myös kutsua kasvisolujen viherhiukkasia eli kloroplasteja, jotka ovat niitä soluelimiä, jotka vastaavat itse yhteyttämisestä. Kehittyneemmillä kasveilla lehtivihreä on viherhiukkasissa, bakteereilla kalvojen rakenneosina. Yksisoluinen makean veden levä Chlorella vulgaris sisältää enemmän klorofylliä kuin mikään muu tunnettu organismi (3–5 %)[1]. Chlorella-nimi itsessään viittaa vihreään ja klorofylliin. Klorofyllimolekyylit, esimerkiksi p680, absorboivat hyvin valon sinisiä ja punaisia aallonpituuksia, mutta huonosti vihreitä, joita ne sen sijaan heijastavat ja siksi ne näkyvätkin vihreinä...
Missasin aamulla yliopistolla ensimmäisen luennon kun en päässyt ovista sisään.. Sen sijaan tällainen näky oli vastassa Eläinmuseon ovella.. Tuli melkoisen apokalyptinen fiilis Covid tilaiteen keskellä ..
Maailma ilman meitä..
To be continued..